Remonttiblogi hyytyi satunnaisten remonttiyritysten myötä. Koko ajan on tehty jotain pientä, mutta suurempiin rutistuksiin ei ole ollut jaksamista ja aikaa.

Pakottava remonttitarve syntyi kuitenkin joulun aikana keittiöön sattuneen vesivahingon myötä. Siis sen keittiön, jota pieteetillä ja sydämellä remontoitiin alle kymmenen vuotta sitten ajan hengen mukaisesti. Mamman ja papan keittiönkaapit, jotka isoeno Pentti rakensi parikymppisenä viisikymmentäluvun alussa Sysmäjärvelle, on nyt purettu. Itku tuli useampaan kertaan kun niitä tyhjensin. Paitsi että se työmäärä ja kaaos mitä keittiö tyhjentäminen lapsiperheessä aiheuttaa, mutta myös se mikä pettymys oli purkaa se, jota niin lämmöllä rakennettiin - ja rakentamassa oli vielä niin moni, joka nyt on jo poissa.

Surutyön ja kaapista tippuvien murujen myötä helpottaa kuitenkin ajatella, muutamat keittiön toimimattomuudet saadaan samalla purettua. Lattia, jonka koiran kynnet naarmuttivat (tilalle paksu maalikerros VR:n harmaata) saadaan hiottua ja tapetti, joka pisti liikaa silmään, saadaan vaihdettua (yksiväristä tai pikkukukkaista, sinivoittoista). Yhtään tavaraa ei kanneta takaisin sisälle ennen kuin niiden todellinen tarve on saatu kartotettua ja pohdittua, onko oikeasti tarpeen (kymmenen pussia jo lähtenyt poistoon). Siitä tulee hieno! Toivotaan, että jo kesään mennessä voidaan juoda aamukahvit uusitussa keittiössä. Ehkä siihen jää kuitenkin hippunen vanhaa. 

Tiina